• Maria M

Miksi ystävät katoavat, kun lapsi sairastuu?

Päivitetty: 15. lokak.


Miksi ystävät katoavat, kun lapsi sairastuu?

Sukulaisetkin saattavat jättää yhteydenpidon siinä pelossa, että joutuvat auttamaan.

Monet ihmiset pelkäävät tilannetta senkin vuoksi, koska eivät tiedä, mitä sanoa. Joku taasen saattaa vähätellä koko tilannetta.


Mitä ihminen toivoisi ollessaan heikoimmillaan?


Toivoisitko, että kaikki kääntää selkänsä? Et tietenkään.


Tätä mietin jo raskaana ollessani, kun yli vuosi takaperin rakenneultrassa kuulin Islan sydänviasta. Oman kriisini myötä tämäkin blogini muinoin syntyi, koska koin jääväni yksi ajatusteni kanssa. Kirjoittaminen on itselleni myös terapiaa päästä eteenpäin elämäni solmukohdissa.



Ihmisen sairastuminen testaa usein ystävyyttä


Ihmisen sairastuminen testaa usein ystävyyttä. Ystävä, joka on aidosti ystävä, niin hän jää vierelle.

Työkaverit ja ne, jotka ovat tottuneet vain pitämään hauskaa nostavat kytkintä useimmiten vinhaa vauhtia.


Viime vuonna huomasin myös sen, että pelkkä lapsen kuoleman mahdollisuus sai jotkut ihmiset kaikkoamaan.

Teho-osastolla muistan saaneeni tekstiviestin vain, kun kerroin kuulumisia, että "OK. Tsemppiä." Sen jälkeen oli hiljaista, kuin Saimaalla tyynellä säällä. Ei tullut enää yhteydenottoja. Itikan surinan korvan vieressäkin olisi kuullut.


Ystävien menettäminen oman tai lapsen sairauden vuoksi aiheuttaa vihaa, surua, katkeruutta, vaikka moni ei kehtaa sanoa näitä asioita ääneen.

Nämä tunteet tulevat vielä sen arjen päälle, joka ennestään jo kuormittaa mieltämme. Ei siis ihme, että vanhemmat venyvät äärirajoille saakka. Sen tietää vain vanhempi, joka on käynyt samat asiat läpi.


Lapsen sairastuminen vaikuttaa myös vanhempiin ja vanhempien ystävyys-suhteisiin.
Lapsen sairastuminen testaa usein ystävyyttä. Ystävä, joka on aidosti ystävä, niin hän jää vierelle.

Kysymyksien tulva, kun yhteydenpito jää


Miksi syvä hiljaisuus vallitsee nyt, kun ennen olimme joka viikko yhteydessä toisiimme?


Nyt juuri, kun kaipaisin sinua, otit etäisyyttä ja loppujen lopuksi katosit.


Yhteydenpito on aina kuitenkin molemminpuolista ja ehkä tämä on vain väliaikaista, kun kenestäkään ei mitään enää kuulu? Näin tuolloin mietin myös.


Nykyään yhden käden sormilla voidaan laskea ne ystävät, jotka yhteyttä edelleen pitävät normaalisti. Paljon siis ystäviä katosi Islan synnynnäisen sydänvian vuoksi. Toisaalta tuo sama olisi tapahtunut myös, jos olisin itse sairastunut ja tämä herätti minut miettimään ihmisten arvomaailmaa uudestaan.


On helppo puhua elämän tärkeistä arvoista, mutta, kun joudumme vaikeiden tilanteiden eteen, niin se joko erottaa tai lähentää meitä. Tällöin myös se miten käyttäydymme, niin se paljastaa todellisen arvomaailmamme.


Et voi puhua, että terveys on elämäsi tärkein asia, jos puhut koko ajan vain työstäsi ja siitä, että paljon rahaa pitää saada, jotta olisit onnellinen.


Näitä asioita pohtiessani törmäsin Kodin Kuvalehden artikkeliin juuri osuvasti ja tajusin myös, että en ole yksin tämän aiheen kanssa.

Tämän artikkelin oli jakanut eräs sydänlapsen vanhempi omille sosiaalisen median sivuilleen.


Kriisin ja surun kohdatessa on siis yleistä, että ystävät katoavat!


Sain ihan kylmät väreet, kun aloin tätä artikkelia lukemaan alusta.

Tässä on pieni lainaus tekstistä ja viitettä klikatessa pääset koko artikkelin lukemaan.

"Tein joskus töitä pariskunnan kanssa, jonka lapsi oli menehtynyt. He sanoivat, että vuoteen kukaan ei soittanut tai käynyt kylässä”, kertoo kriisityöntekijä ja pari- ja perhepsykoterapeutti Veli-Matti Husso. Hän tietää, että moni muukin jää surun hetkellä yksin. Veli-Matti Husson mukaan katoaminen on usein rohkeuden puutetta ja sitä, että lohduttaja asettaa itselleen liian suuria vaatimuksia.(Viite: Kodin Kuvalehti, Emmi Laukkanen, 19.11.2018)


Pienillä teoilla on suuri merkitys. Kuuntele. Elä hetkessä.
Kriisin ja surun keskellä tarvitsemme vain, että joku kuuntelee. Ystävä voi myös itse ehdottaa, että hän tulisi mielellään tapaamaan myös kotiin, kun aika on otollinen. Erityislapsiperheissä usein arki on suht raskasta ja täten ei kannata pahastua, jos oman kodin sohva vetää enemmän puoleensa, kuin kauppakeskuksissa shoppailu.


Reilu vuosi takaperin olen myös aiheesta hieman kirjoitellut blogissani kirjoituksessani Lähiomaisille: kuuntele ja myötäelä, se riittää.


Tällöin Islan syntymään oli vielä noin kaksi kuukautta aikaa ja tällöin koin vahvasti, että keskustelu kääntyi automaattisesti kuuntelemisen sijasta siihen, että ystävät kertoivat automaattisesti vain omista työkiireistään. Haluttiin sivuuttaa kokonaan ikävien aiheiden käsittely.


Nyt taas katson asiaa ja tutkiskelen asiaa pidemmältä ajanjaksolta ja huomaan, että olen kokenut raskaana ollessani ja Islan syntymän aikaan teho-osastolla kaksi erillistä kriisiä, joita en ole edelleenkään ehtinyt käsittelemään täysin.


Ehkä tunteeni ovat ylikuormittaneet lähimmäisiä välillä liikaa? Toisaalta ne tietyt ihmiset eivät ole silti kadonneet elämästäni, jotka ovat olleet vahvasti läsnä elämässäni koko ajan. Heiltä on aina löytynyt aikaa minulle.



Kuunteluapua olisi hyvä myös tarjota muutenkin, kuin yhden kerran


Muistan, että joku ohimennen taisi kysyä ennen Islan syntymää, että tarvitsenko kuunteluapua Uudessa lastensairaalassa, mutta tuolloin hetki ei ollut itselleni otollinen eikä myöskään silloin, kun lapsi oli tehohoidossa.


Kaikilla ei ole energiaa juuri sillä hetkellä pohtia ja miettiä asioita, kun ns. tilanne on päällä.

Siksi olisikin hyvä, jos kuuntelu ja keskusteluapua olisi tarjolla useammin julkisella sektorilla. Myös avun tarve voi muuttua.


Neuvolassa asioidessa voitaisiin kysyä useammin vanhempien vointia tai muuten asioidessa lääkärin pakeilla. Usein unohdetaan vanhempien jaksaminen, kun keskitytään vain lapseen. Tätä kuvastaa myös hyvin se, että raskaana ollessani minä olin potilas, kun vauva syntyi, niin vauva sai potilas statuksen ja minun asiat yht äkkiä jäivätkin taka-alalle. Esimerkiksi viimeisen 14kk aikana olisin toivonut, että olisin saanut enemmän kysymyksiä, että miten jaksan. Loppuraskaus oli itselleni erittäin raskasta henkisesti ja Islan syntymän jälkeen 11kk aikana Isla ja hänen toinen siskoistaan ovat olleet terveitä ainoastaan kolme kuukautta. (kesä, heinä ja elokuun ajan, kun olimme vain kotona) Jokainen meistä tajuaa, että tällainen väsyttää ketä tahansa vanhempaa, vaikka ei olisi masennusta ilmassa. Tällä lauseella viittaan neuvolan masennus kyselyyn, joka aina annetaan vanhemmille lapsen syntymän jälkeen.

Jääkö tähän kyselyyn siis kaikki kysymykset mitä tulee vanhempien vointiin?


Lapsen sairastuminen vaikuttaa myös vanhempiin voimakkaasti.
Olisikin hyvä, jos kuuntelu ja keskusteluapua olisi tarjolla useammin julkisella sektorilla. Myös avun tarve voi muuttua.

Vertaistuki eivätkä ystävät ei korvaa ammattiapua


Vertaistuki onkin kaikille meille kaikille ensiarvoisen tärkeää, mutta se ongelma on tietysti, että moni on eri elämänvaiheessa ja osa vertaistuessa jakaa omaa traumaansa niin vahvasti, että se ei ole enää vertaistuen antamista.

Myöhemmässä vaiheessa toinen voi omilla traumoillaan myös aktivoida toisen traumoja pahemmiksi.

Itselläni on kokemusta myös tästä, että se keneltä odotin vain kuuntelua, niin hän vetikin minut omaan syvään traumojen kaivoon, jolloin oma ahdistukseni ja pelkoni kasvoi entisestään mielettömiin mittasuhteisiin.


Vertaistuen kuten ystävienkin puolella tärkeintä on vain kuuntelu.


Kriisin kohdatessa jokainen meistä tarvitsee tukea.
Mitä ihminen toivoisi ollessaan heikoimmillaan? Toivoisitko, että kaikki kääntää selkänsä? Et tietenkään.

Miten sinä olet kokenut ystävien läsnäolon, kun lapsesi on sairastunut?


Oletko saanut tarpeeksi tukea ystäviltäsi vai oletko hakenut muualta apua?


Lisää aiheesta pääset lukemaan tästä alhaalta vielä.

Olen laittanut muutamia artikkeleita, jotta osaisit rakastaa kaikkia ajatuksiasi sekä tunteitasi. Näitä samoja tunteita me vanhemmat myös käymme läpi.



Lue lisää aiheesta:


Kun Sofia Okkonen, 22, sairastui, hän menetti pikkuhiljaa kaikki ystävänsä – näin käy monelle muullekin vakavasti sairastuneelle

Yle.fi verkkojulkaisu, Emma Hinkula16.7.2019

I Got Chronically Ill At 19, And All My Friends Abandoned Me

Sophia San Filippo - Oct 07, 2021

Lapsen sairastumisen vaikutus perheeseen ja parisuhteeseen

​​Terveyskylä tarjoaa tietoa ja tukea kaikille, hoitoa potilaille ja työkaluja ammattilaisille.​​​​ Julkisen verkkopalvelun sisällön ovat tuottaneet sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat yhdessä palvelun käyttäjien kanssa.


Kun lapsi sairastuu tai vammautuu, koko perhe tarvitsee tukea

KELAN elämässä.fi sivut




MARIA M


Bloggaajana toimii +40- vuotias sydänlapsen äiti Maria, jolla on kolme lasta.

Arvokas erityislapsi blogin aihealueita ovat erityislapsiperheet,

hyvinvointi ja terveys, koska nämä liittyvät ja nivoutuvat yhteen.

Maria kirjoittaa blogia suurella sydämellä pohtien ja tuoden omia kokemuksiaan

myös aidosti esille.


Arvokas erityislapsi yhteisö

sosiaalisessa mediassa:

Facebook

Instagram

156 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki