Lähiomaisille: kuuntele ja myötäelä, se riittää

Aina ei tarvitse olla mielipidettä. Se riittää, että vain kuuntelet ja osaat myötäelämisen taidon. Säälimisenkin voi jättää nurkkaan.


Eikä lähiomaisten ja tuttavien kannata myöskään kumota alan ammattilaisten tekemiä diagnooseja mitä tulee erityislapseen, sillä vanhemmat, jos ketkä tietävät kaikista parhaiten kokonaistilanteen.


Moni voi kokea myös ystäväpiirissä erityislapsesta puhumisen vaikeaksi ja täten koko aiheesta ei kyetä puhumaan, vaan keskustelu kääntyy automaattisesti kuuntelemisen sijasta siihen, että ystävät kertovat automaattisesti vain omista asioistaan.

"Kyllä töissä on stressaavaa taas ja samalla olen miettinyt tuota hiustenvärjäystä. Mikä väri sopisi mun hiuksille?"


Aivan varmasti erityislapsen vanhempi haluaa keskustella myös muustakin, kuin lapsestaan ja odotusajan huolistaan, mutta kannattaa miettiä sopiiko se siihen kohtaan, kun toinen on itkenyt ensin silmät päästänsä kerrottuaan huonoja uutisia?


Taaperoikäinen lapsi leikkimässä.
Jokainen vanhempi haluaa, että hänen lapsensa otetaan vastaan lapsena eikä diagnoosina.

5 kommenttia, joita et halua kuulla erityislapsen vanhempana


  1. "Kyllä se leikkauksen jälkeen on entisellään, älä stressaa nyt."

  2. "Nykypäivänä keskosetkin selviävät."

  3. "En kyllä sinun asemassasi jaksaisi päivääkään."

  4. "Jaahas, no mä mietin juuri tässä minkäväriseksi hiukset värjäisin..."

  5. "No hei, sun muut lapset ovat terveitä sentään."


Yllä olevat kommentit eivät välttämättä ole kantautuneet sinun korviisi, mutta itse olen raskauden aikana jo saanut kuulla monenlaista kommentointia, mitä tulee vauvan tulevaan synnynnäiseen sydänvikaan. (TGA) Kommentoin nyt itse yllä oleviin "leksautuksiin" ja avaan pandoran lippaan kertomalla miltä esimerkiksi erityislapsen vanhemmasta voi tuntua.


Älä pahoita mieltäsi kuitenkaan, jos olet syyllistynyt lähiomaisena tai ystävänä ns. ajattelemattomuuteen / välinpitämättömyyteen, sillä aina voi oppia kuuntelemisen ja läsnäolon taidon. Se riittää.


Lähiomaset ja ystävät ovat tärkeässä asemassa.
Aina ei tarvitse olla mielipidettä. Se riittää, että vain kuuntelet ja osaat myötäelämisen taidon.

"Kyllä se leikkauksen jälkeen on entisellään, älä stressaa nyt."

Osa synnynnäisistä rakennevioista (rakennevikoja on laidasta laitaan) ovat vaikeita ja vaikka leikkaus (tai leikkaukset) menisi hyvin, niin ei esim. sydänleikkaus "paranna" sydäntä samanlaiseksi, minkä terve ihminen omaa. Lisäksi sydämeen voi tulla myöhemmin leikkauskomplikaatioita tai sydän voi alkaa "brakaamaan" lapsen ollessa vanhempi. Sama pätee myös moneen muuhun synnynnäiseen rakennevikaan.


"Nykypäivänä keskosetkin selviävät."

Tämä ei valitettavasti päde erityivauvoihin näin yksinkertaisesti, vaikka meillä Suomessa onkin erittäin mahtava erikoissairaanhoitoon keskittynyt sairaala, Uusi lastensairaala. Kaikki vauvat eivät valitettavasti selviä, jos he syntyvät liian pieninä.

Itselleni kardiologi totesi ja ensimmäisten käyntien tiimoilta, että, jos vauva syntyy 2,5 kiloisena, se ei selviä.



"En kyllä sinun asemassasi jaksaisi päivääkään."

Vanhemmat jaksavat aika paljon pahimpinakin hetkinä. Väsymys tulee sitten jälkeenpäin, kun sitä vähiten odottaa!

Henkinen kuormitus on erityislapsen vanhemmilla usein läsnä, vaikka sitä esittäisi vuoden positiivinta vanhempaa. Joskus varmasti erityislapsen vanhemmastakin tuntuu, ettei sitä jaksaisi, mutta lähipiirin ei kannata kaivaa kuoppaa tällaisella yllä olevalla lauseella erityislapsen vanhemman alitajuntaan.


"Jaahas, no mä mietin juuri tässä minkäväriseksi hiukset värjäisin..."

Kaikki lähipiirissä eivät välttämättä kykene keskustelemaan erityislapsen vanhemman kanssa kuulumisista ja näin ollen koetaan, että on helpompaa, ettei aihetta oteta laisinkaan esille.

Monelta erityislapsen vanhemmalta olen kuullut, että tämä on aiheuttanut välirikkoja yhteydenpitoon. Osa ystävistäkin ovat kaikonneet vauvan / lapsen sairastumisen myötä.

Itse olen huomannut myös ottaneeni etäisyyttä ihmisiin, jotka sivuuttavat kokonaan sen, että: "Mitä minulle kuuluu".


"No hei, sun muut lapset ovat terveitä sentään."

Jackpot! Tosin esikoisen kanssa jo totuin allergiarumbaan ja infektioastamaan eli sain yhden kansion jo sairaskertomuksia ensimmäisen elinvuoden aikana. Joku lähipiiristä voi ajatella, että synnynnäinen sydänvika on vasta "vika".

Ja mitä sitten, jos muut lapset olisivatkin täysin terveitä -erityisvanhemman huoli ei lopu siihen, että, muut lapset ovat terveitä. Arvokas erityislapsi vaatii enemmän hoitoa ja huolenpitoa, kuin töysin terve.


Mitä ajatuksia sinulle heräsi tästä kirjoituksesta? Osaatko samaistua?


Kommentoi tähän blogin alle tai jatketaan keskustelua Instagramin puolella!




MARIA MYLLYS


Arvokas erityislapsi yhteisö

sosiaalisessa mediassa:

Facebook

Instagram

45 views0 comments